Valtuustoaloitteeni 13.9.2021 Yhteistyöllä ratkaisuja
Me allekirjoittaneet valtuutetut edellytämme, että kasvun ja oppimisen tuen lautakunta yhdessä hyvinvoinnin ja terveyden lautakunnan kanssa yhteistyössä virkamiesten kanssa ymmärtää tilanteen vakavuuden ja tarttuu haasteeseen, eli kuinka yhdessä ratkaisemme tässä aloitteessa esiin nostetut haasteet ja kuinka löydämme uudenlaisia tapoja ohjata lapsia ja nuoria oppimisessa ja oppilashuollossa ja kuinka korjaamme syntyneen hyvinvointivajeen.
Olisiko mahdollista etsiä uusia tapoja ratkaista psykologivaje. Mutta toisaalta löytää myös uudenlaisia tapoja tehdä ratkaisuja, joilla tuetaan lasten ja nuorten hyvinvointia erilaisissa tilanteissa.
Kouluilla on erityinen rooli mielenterveysongelmien tunnistamisessa, varhaisessa puuttumisessa ja hoitoon ohjaamisessa. Kouluissa oppilashuollon työntekijöiden, psykologien, kuraattoreiden, terveydenhoitajien ja koululääkäreiden yhteistyö on oleellista, myös mielenterveysongelmien ehkäisemisessä ja hoidossa, yhtenä esimerkkinä laajat terveystarkastukset.
Kouluissa oppilaiden mielenterveyden oireilu on lisääntynyt. Yhtä koulupsykologia kohden on jopa satoja lapsia. Espoossa perusopetuksessa yhtä koulupsykologia, ja samoin yhtä kuraattoria kohden on noin 850 lasta. Tämä on liikaa, jos haluamme varmistaa, että lapset saisivat kaipaamansa psyykkisen tuen herkissä kasvuvaiheissa. Myös Espoossa jonot koulupsykologien palveluihin on saatava lyhenemään ja tapaamiset onnistumaan nopeammin.
Oppilas- ja opiskelijahuoltolaki määrittelee, että opiskelijalle on järjestettävä mahdollisuus keskustella henkilökohtaisesti koulupsykologin tai kuraattorin kanssa viimeistään viikon sisällä yhteydenotosta. Kiireellisissä tapauksissa mahdollisuus keskusteluun on järjestettävä samana tai seuraavana päivänä.
Tämä ei tällä hetkellä toteudu Espoossa ja tutkimuksiin pääsyä voi joutua odottamaan kuukausia, tai pahimmillaan yli vuoden. Se on kouluikäiselle lapselle kohtuuton aika odottaa. Myös korona-aika kuormittaa lapsia ja nuoria psyykkisesti ja epävarmuus siitä, miten tilanne kehittyy ja kauanko poikkeustilanne kestää, kuormittaa etenkin kouluikäisiä lapsia ja nuoria.
Lisäksi oppilas- ja opiskeluhuoltolain velvoittamat psykologipalvelut on turvattava myös esiopetusikäisille lapsille. Opiskeluhuoltoa tulee tarkastella kokonaisuutena.
Espoon perusopetuksessa puuttuu tällä hetkellä 12 psykologia. Tehtäviä ei saada täytettyä jatkuvasta rekrytoinnista huolimatta. Psykologit hakeutuvat mieluummin töihin, joissa asiakastyö on paremmin rajattua (esim. tietty asiakastapaamisten määrä /päivä) ja työn arvostus näkyy parempana palkkana. Koulupsykologit kokevat työkuorman kohtuuttoman suureksi. Yksilökohtaisen asiakastyön määrää yritetään hillitä vahvistamalla koulujen yhteisöllistä hyvinvointityötä, joka kuuluu kaikille koulun aikuisille. Opiskeluhuoltosuunnitelma osaltaan ohjaa tekemään koulujen hyvinvointityötä suunnitelmallisesti, tavoitteellisesti ja jatkuvasti arvioiden. Lapset ja nuoret tarvitsevat välittävien aikuisten tukea ja ohjausta oppimisen ja oppilashuollon sekä hyvinvointivajeen korjaamiseen.
Nyt on tarpeen panostaa ennaltaehkäisevään työhön, eli yhteisössä tehtävään sosiaaliseen vahvistamiseen. Oppilaiden selviytymistä, itsenäistä elämänhallintaa ja kiinnittymistä kouluyhteisöön voidaan tukea siten, että opetuksesta vastaavan opettajan rinnalla toimii henkilö, jonka toimenkuvassa painottuu kasvatus, hyvinvoinnin vahvistaminen sekä yhteistyö koulun henkilökunnan, kodin ja ympäröivän yhteiskunnan kanssa.
Espoo on viestittänyt ministeriötä kestämättömästä psykologivajeesta. Asiaan tarvitaan kansallisia ratkaisuja. Nyt monella koululla kuraattorit joutuvat vastaamaan myös työtehtäviin, joka olisi ensisijaisesti psykologien työtä. Eli jos/kun emme saa avoimia psykologivakansseja täytettyä, tulee ehdottomasti vahvistaa kuraattoripalveluja. On myös huomioitava, että lakisääteinen oikeus opiskeluhuoltopalveluihin on muotoa "pitää päästä keskustelemaan psykologin tai kuraattorin kanssa". Lausuntokierroksella ollut esitys opiskeluhuollon sitoviin henkilöstömitoituksiin olisi hieno asia. Jos laki toteutuu esityksen mukaisesti kuraattorilla voi olla 1.1.2022 alkaen 670 oppilasta/opiskelijaa ja psykologilla 1.1.2023 780 oppilasta/opiskelijaa. Lakisääteinen henkilöstömitoitus ei tosiasiallisesti paranna oppilaiden/opiskelijoiden saamia palveluja, jos tekijöitä ei avoimiin tehtäviin saada
Psykologeilla on laaja asiantuntemus mielenterveyshäiriöiden arvioinnista ja hoidosta, sekä monipuolisista hoitomuodoista ja mielenterveyden tukemisesta. Riittävät resurssit koulupsykologeille varmistavat sen, että lapset pääsevät tarvittaviin psykologisiin tutkimuksiin inhimillisessä ajassa ja saavat riittävän tuen ajoissa oppimisensa tueksi ja laajemminkin hyvinvointinsa tukemiseksi.
Espoossa perusopetuksesta puuttuu 12 koulupsykologia, joka tarkoittaa, että noin 25 koulua on kokonaan ilman psykologipalveluita.
Koulupsykologien puuttuminen tai keskusteluaikojen huono saatavuus voivat aiheuttaa suurta ahdistusta ja turhautumista opiskelijassa, kun hän ei tarpeen hetkellä pääse keskustelemaan mieltä painavista asioista. Riskinä on myös, että vaikeuksista kärsivän opiskelijan mielenterveyden tila heikkenee, mikä voi johtaa entistä vakavampiin mielenterveyden häiriöihin, koska ensioireisiin ei ole reagoitu ajoissa.
Mielenterveyshäiriöt ovat nuorten merkittävin ja suurin sairastavuutta ja toimintakyvynheikkenemistä aiheuttava sairausryhmä. Useat nuoruusikäiset jäävät ilman tarvitsemiaan mielenterveyspalveluja, sillä palvelurakenne on hajanainen, emmekä ole onnistuneet hoidon porrastuksessa tarkoituksenmukaisesti. Erityisesti koululaisten perustason hoito ei toteudu.
Terveyskeskuksissa, opiskeluhuollossa ja sosiaalitoimessa tulisi olla riittävästi sekä osaamista että resursseja nuoren psyykkisten häiriöiden hoitoon, sillä perustason riittävät resurssit vähentäisivät painetta erikoissairaanhoitoon. Työnjakoa ja yhteistyötä tulee kehittää sekä vahvistaa ja näin mahdollistaa oikea-aikainen hoito. Perustason mielenterveyspalvelujen henkilöstöresurssit tulee saada asianmukaisiksi, ja riittävän osaamisen takaamiseksi työntekijöille tulee taata lisäkoulutusta mm. lyhytterapeuttisiin menetelmiin.
Varhaiskasvatuksessa ja kouluissa tulee ottaa käyttöön ja vakiinnuttaa mielen hyvinvoinnin vahvistamisen toimivia käytäntöjä ja näin edistää mielenterveystyötä. Meidän tulee lisätä koulutusta oppilaiden mielen hyvinvoinnin vahvistamiseen ja mielenterveyden häiriöiden tunnistamiseen. Mielenterveystaitojen opettelu ja opettaminen on otettava vahvasti osaksi kaikkea lasten ja nuorten kasvatus- ja opetustyötä
Espoon opetustoimessa on saatu hyviä tuloksia opiskeluhuollon toteuttamasta interpersoonallista ohjauksesta (IPC) oppilaiden lievän ja keskivaikean masennuksen hoidossa. IPC menetelmä tulee laajentaa myös toiselle asteelle.
Merkittävä osa lapsista ja nuorista ohjautuu erikoissairaanhoitoon, joka on vakavasti ruuhkautunut. Psykiatrinen erikoissairaanhoito tarvitseekin riittävät resurssit vaikeista psykiatrisista häiriöistä kärsivien nuorten hoitamiseen. Täydentäviä mielenterveyspalveluita tulee hankkia tarvittaessa järjestöiltä, yhdistyksiltä ja yksityisiltä palvelujen tuottajilta. Espoossa tulee kehittää yhteistyössä järjestöjen kanssa mielen hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen toiminnalle tehokkaita rahoituskanavia ja yhteistoimintamalleja.
Koulupsykologien vähäisestä määrästä eivät kärsi vain opiskelijat. Se, että koulutetut psykologit joutuvat venymään työssään entistä enemmän voi lisätä heidän työstressiään, mikä puolestaan riskeeraa heidän tekemänsä tärkeän työn laadun ja oppilaan saaman avun. Lisäksi liiallinen työkuorma altistaa psykologit uupumukselle.
Psykologiliiton suosituksen mukaan yhtä psykologia kohti olisi hyvä olla 600-800 oppilasta, kun useissa oppilaitoksissa luku on käytännössä kaksin- tai jopa kolminkertainen. Sopivaan oppilasmäärään vaikuttaa myös psykologin toimipisteiden määrä. Koulusta toiseen kiiruhtava psykologi ehtii vähemmän kuin omassa työhuoneessaan työskentelevä ja koulun ihmiset ja tavat tunteva psykologi.
Me allekirjoittaneet valtuutetut edellytämme, että kasvun ja oppimisen tuen lautakunta yhdessä hyvinvoinnin ja terveyden lautakunnan kanssa yhteistyössä virkamiesten kanssa ymmärtää tilanteen vakavuuden ja tarttuu haasteeseen, eli kuinka yhdessä ratkaisemme tässä aloitteessa esiin nostetut haasteet ja kuinka löydämme uudenlaisia tapoja ohjata lapsia ja nuoria oppimisessa ja oppilashuollossa ja kuinka korjaamme syntyneen hyvinvointivajeen.
Olisiko mahdollista etsiä uusia tapoja ratkaista psykologivaje. Mutta toisaalta löytää myös uudenlaisia tapoja tehdä ratkaisuja, joilla tuetaan lasten ja nuorten hyvinvointia erilaisissa tilanteissa.
Opiskeluhuollon kaltaisilla aloilla, joissa on pulaa psykologeista, olisi psykologille maksuton ja työajalla tehtävä erikoistumiskoulutus eräs ratkaisu houkutella työntekijöitä. Tämä toimisi psykologille hyvänä kannustimena alalle hakeutumiselle ja tukisi urakehitystä. Työnantajalle se toisi mahdollisuuden saada työhön ja tehtävään sitoutuneita ja laajasti palvelukenttänsä tuntevia erityisasiantuntijoita, joista kyselyn mukaan oli myös pulaa.
Yksi merkittävimpiä kannustimia rekrytoinnissa on kilpailukykyinen palkkaus. Psykologiliiton palkkatutkimusten mukaan yksityisen ja julkisen sektorin palkkauksen ero on merkittävä, mikä houkuttelee psykologeja pois julkiselta sektorilta. Heikosta palkasta saattaa olla seurauksena myös kierre, jossa työ ei houkuttele palkkauksen vuoksi hakijoita, minkä vuoksi työkuorma alueella kasvaa kohtuuttomaksi jo siellä työskenteleville, jolloin hekin mielellään vaihtavat työpaikkaa. Tästä seuraa jatkuva vaihtuvuus työntekijöissä ja yleinen työolosuhteiden heikentyminen. Kun työolosuhteet sitten ovat heikentyneet riittävästi, ei enää edes hyvä palkka riitä houkuttelemaan työntekijöitä.
Psykologeja emme voi korvata, mutta nyt tarvitsemme lisää välittäviä aikuisia kouluihin. Yhtenä ratkaisuna olisi koulusosionomien palkkaaminen kouluihin. Koulusosionomien tehtävänä on yhdessä opettajien, opinto-ohjaajien ja kuraattoreiden ja psykologien kanssa tukea oppilaiden hyvinvointia sekä vahvistaa luokkien yhteisöllisyyden rakentamista sekä oppilaiden osallisuutta. Koulusosionomit tukevat käytännön tasolla perusopetuksen opetussuunnitelman mukaista opetus- ja kasvatustyötä ja mahdollistavat omalta osaltaan oppilaan kasvua ja hyvinvointia.