13.6.2021 kohtaamisen jälkeen

Ihmisten kohtaamiset ovat olleet menneinäkin viikkoina ihan parasta. Tässä yksi mieleen jäänyt kohtaaminen Leppävaaran asemalla: Kysyit minulta, ymmärränkö kuntapäättäjänä päätösteni merkityksiä, ja kerroit elämäsi tapahtumia ja vaihdoimme kokemuksiamme avun hakemisesta ja saamisesta. Puhuimme koulussa kiusatuksi tulleista, kaveriporukoista pois suljetuista, ulkokehille jäävistä lapsista ja nuorista. Puhuimme erityistä tukea tarvitsevista lapsista, joilla tulee olla oikeus tukeen, mutta myös oikeus käydä omaa lähikoulua. Puhuimme diabeteksesta, siitä, että Suomessa noin 500 lasta sairastuu vuosittain tyypin 1 diabetekseen. Puhuimme lasten ja nuorten kasvaneista mielenterveys- ja päihdeongelmista. Puhuimme masentuneisuudesta, ahdistuneisuudesta ja pakko-oireista. 

Kerroit lapsesi autismista ja kerroin oman tarinani autismiopetuksen kehittäjänä Espoossa vuodesta 1999 alkaen. Kerroin kokemuksistani erityisluokanopettajana vuoteen 2010 ja sen jälkeen siirtymisestäni kaupunkitasoiseksi erityisopetuksen kehittäjäksi. Kerroin, että minut valittiin perusopetuksen aluepäälliköksi 2014 ja toimin edelleen Keski- ja Pohjois-Espoon rehtoreiden esimiehenä. Tunnen siis erittäin hyvin koulujemme tilanteet ja tiedän miten kiristyvät resurssit vaikeuttavat opetuksen järjestämistä. Puhuimme ikääntyneistä vanhemmistamme ja huolestamme heidän pärjäämisestä ja oikeudesta elää hyvää elämää. Puhuimme palveluista, jotka mahdollistavat kotona asumisen. Ilahduit tekemästäni aloitteestani saada kouluihin yhteisöpedagogit, mutta ohjasit minua ajattelemaan tähän tehtävään myös koulusosionomeja. Olimme niin samaa mieltä, että välittäviä aikuisia tarvitaan ja varhaista mielenterveystyötä tukevaa toimintaa tulee ehdottomasti lisätä. Kerroit äänestäväsi minua, ja minä lupasin olla äänesi arvoinen. Pyysit minua kirjoittamaan tapaamisestamme, jotta muutkin tietäisivät minun aidosti ymmärtävän sen, mitkä ovat päätösteni merkitykset meille espoolaisille. 

Vaikeat kokemukset opettavat sen, että vaikka kuinka huolellisesti suunnittelisi elämäänsä, odottamattomia asioita voi tapahtua. Kykymme hallita elämän kulkua on rajallinen. Vaikeita asioita läpikäyneet ymmärtävät, ettei elämää voi aina kontrolloida. Vaikeudet saavat ihmisen herkästi pohtimaan elämänsä tarkoitusta ja asioita, jotka ovat heille oikeasti tärkeitä ja merkityksellisiä. 

Kokemusten myötä, joko omien tai toisten kokemusten kuulemisen ja jakamisen myötä ymmärrys elämästä lisääntyy ja näin myös ymmärrys kuntapäättäjän päätösten merkityksestä konkretisoituu.